Uudet toimitilat on avattu. Valo tulvii sisään suurista ikkunoista, ergonomiset työpisteet on tarkoin valittu, ja jokainen yksityiskohta kertoo siitä, että suunnittelussa on panostettu viihtyvyyteen ja toimivuuteen. Ah, kaikki näyttää juuri siltä, miltä nykyaikaisen työympäristön kuuluukin – mutta jotain puuttuu.  Keskustelu on varovaista, tiimipalaverit laahaavat ja yhteishenki - no, sitä ei oikeastaan ole. Muuta kuin paperilla ja johdon strategisissa tavoitteissa. 

Hetkonen, mitä tapahtui? 

Hyvin suunniteltu tila voi tarjota parhaat mahdolliset puitteet työskentelylle, mutta ilman terveellistä ja toimivaa työkulttuuria, nämä puitteet jäävät helposti vajaakäytölle. Tulevatko tällöin ihmiset töihin ajatuksella: teen vaan työni ja sitten lähden pois. 

Tila ei korvaa kulttuuria 

Työympäristön suunnittelussa puhutaan paljon tilojen merkityksestä hyvinvointiin, vuorovaikutukseen ja tehokkuuteen. Eikä syyttä – fyysisellä ympäristöllä on kiistaton vaikutus siihen, miten me työskentelemme ja tunnemme olomme työpaikalla. Mutta tila ei yksinään tee työstä mielekästä, merkityksellistä tai turvallista. 

Jos kulttuurissa ei ole luottamusta, avoimuutta tai yhdessä tekemisen henkeä, edes kauneimmat tilat eivät kykene muuttamaan arkea. Radikaalina vertauksena tähän voidaan käyttää myös parisuhdetta – kumppanisi on hölmöillyt toden teolla jo mahdollisesti pidempäänkin. Eräänä kauniina päivänä tuo sinulle kukkapuskan, ajatellen että tämä korjaa kaiken ja ongelmat ja hölmöilyt voidaan lakaista nätin ja kauniin maton alle. Meneekö se lopulta niin? Ei todennäköisesti. Hyvinvointi, sitoutuminen ja innovatiivisuus eivät synny pelkän sisustuksen tai pohjaratkaisun ansiosta, vaan psykologiseen turvallisuuteen pohjautuvasta kulttuurista, joka kannustaa kohtaamisiin ja sallii myös erehtymisen.  

Tilat voivat tukea – tai paljastaa – kulttuurin haasteita 

Parhaimmillaan tila tukee kulttuuria, vahvistaa sitä ja tekee hyvät käytännöt näkyviksi. Esimerkiksi avoimet ja helposti lähestyttävät tilat voivat madaltaa hierarkioita ja kannustaa keskusteluun. Samalla tavalla yhteiset tilat, joissa ihmiset kohtaavat arjessa, voivat vahvistaa me-henkeä. 

Mutta jos työkulttuuri ontuu, uusi tila saattaa vain korostaa ongelmia. Yhteistyötilat voivat tuntua ahdistavilta, jos tiimin sisällä ei ole luottamusta. Avoin toimisto saattaa lisätä stressiä, jos ilmapiiri on kilpailullinen tai epävarma. Ja hiljaiset tilat voivat jäädä käyttämättä, jos kulttuuri ei salli keskittymistä tai omia hetkiä - tai vaihtoehtoisesti ne ovat ylibuukkattuna niiden kesken, jotka haluavat vetäytyä omiin oloihin “tekemään vaan työnsä”. 

Tila + kulttuuri = toimiva kokonaisuus 

Paras lopputulos syntyy silloin, kun tilasuunnittelu ja työkulttuurin kehittäminen kulkevat käsi kädessä. Ennen tilaratkaisuja pitäisi kysyä: millaisia arvoja haluamme vahvistaa? Miten meillä työskennellään yhdessä? Mikä estää meitä toimimasta parhaalla mahdollisella tavalla? Toisin sanoen: tila ei korjaa kulttuurin ongelmia, mutta se voi olla voimakas työkalu niiden ratkaisemisessa – kunhan molempia kehitetään samanaikaisesti. 

Tila ei toimi ilman kulttuuria, ja kulttuuri ei muutu ilman johdon sitoutumista. Siirryttäessä vanhoista tiloista uusiin – uutta tilaa ei voi johtaa vanhan tilan kulttuurilla ja toimintatavoilla, vai voiko? Kulttuurista keskustelu työntekijöiden kanssa, nostetaan esiin epäkohtia ja annetaan tila dialogille. Mikä toimii, mikä ei? Eikä pelkästään tilan näkökulmasta. 

Tila voi siis inspiroida, mutta kulttuuri tekee siitä toimivan. Upeat puitteet voivat jäädä kuoriksi, jos yhteispeli ei toimi. Mutta kun kulttuuri on kunnossa, jopa keskinkertainen tila voi kukoistaa. Eikä mikään estä sitä, etteikö näitä voisi rakentaa rinnakkain – niin syntyy työpaikkoja, joissa ihmiset voivat aidosti hyvin eikä ovi käy harvase päivä.